Valoa näkyvissä(kö)

Elämä on raadollista

Mä olin melkein kolmen, sä melkein viiden
kun luistinradalla ekan kerran tavattiin.
Siitä lähtien olit kuin sisko mulle
ja minäkin sulle.
Ilot ja surut jaettiin
aina toistamme tuettiin.

Mitä sitten sattui
miksi näin tapahtui?
Mikset sanonut että on paha tilanne?
Sekin olis jaettu!!
Enää et puhelimeen vastaa
et kuulumisia kysy ja kerro.
Niin ison loven teit maailmaani
sitä paikata ei voi kukaan.
Palan minuakin otit mukaan.

Nyt on pimeää ja tyhjää.
Kaipaus ja ikävä sanaton
suru niin valtavan pohjaton.

Menetin parhaan ystäväni melko traumaattisella tavalla kolme kuukautta sitten. Nämä kolme kuukautta ovat melkoista henkistä vuoristorataa. Tämän blogin perustin sitä varten, että saan purkaa tunteitani ja ajatuksiani tämän asian tiimoilta.

Siirsin tänne myös ne kirjoitukset, jotka olen tapahtuneesta kirjoittanut viime vuonna toiseen blogiini. Tuntuu siltä että tämä on niille kirjoituksille oikea paikka. Varmasti tulen tänne kirjoittamaan myös sellaisia ajatuksia, joita päässäni on pyörinyt tämän kolmen kuukauden aikana, vaikka nyt asiat mielessä alkavatkin jo hieman järjestymään. Ainakin hetkittäin…

Tällä hetkellä blogin nimi on “Valoa näkyvissä(kö)”. Toivottavasti jonain päivänä tuntuu siltä, että voin lopusta poistaa tuon kö:n.